Hirvittävä blogihiljaisuus!

Jos jossain myytäis vuorokauteen lisää tunteja niin oisin absolutely ensimmäisenä niitä sieltä pää kolmantena jalkana hakemassa. Onko mulla oikeasti kiire? Kerkeenkö ees perustelemaan kenellekkään, että miks mulla ei oo johonkin aikaa? No anyway, tuntuu hullulta, että tavallaa ensimmäinen puoli vuotta ammattikorkeassa on menny ihan sekunnissa ja käytännössä mun kesäloma on alkanu,ellei lasketa kesäkursseja ja niihin sisältyviä miljoonia tehtäviä. Jeap, vielä kun sais oikeita duuneja, niin ei tarvis lähteä myymään torille persettä.

Mutta kuinka ihana ja toiminnantäyteinen puolikas on takana! Mun viikot on koostunu koulusta, koulusta ja koulusta + lukemattomista tehtävistä ja seminaareista. Ja uus lukukausi startataan ekalla harjottelulla! Aika jännittävää! :)

Kaikesta huolimatta, oon kerenny kuitenkin hengailemaan Jyväskylän kesäöissä ihanien kanssa! Lauantaina tsekkailtiin Yläkaupungin yö - Joku kulttuurifestari, toi mieleen OULUN ja OULUKAIFFARIT! Hirveenä ei kyllä kyseinen tapahtuma mua vakuuttanu, joten painuttiin viisukatsomon kautta terdelle Passioniin ja Brahan. 




 

äksidentti

Ai että mikä aamu taas. Hienoo herätä ja todeta, et oot helvetin myöhäs luennolta. Sit ku saat ittes liikkeelle ja astut rapus vähän huti ja elokuvastaililla sukellat ja kierit yhen kerroksen portaita alas ja rysähät ryminällä vasten naapurinovee ja makaat maassa kädet ja jalat levälleen miettien, et pitäskö nyt itkee vai nauraa. Au! Mun uusissa nilkkureissa tais olla semisti liukas kanta tai sit niiden käyttäjässä on vaan vikaa, no mut anyway!  Haha, ja itseasiassa vatvoin ennen luennolle lähtemistä vaikka kuinka kauan, että mitkä kengät laitan jalkaan. Oisko mun jalka nyt paketissa, jos oisin lähteny tennareissa?

Mua sattu ihan joka paikkaan ja se, että repesin järkyttävään huutonauruun ja herätin sillä viimesetki nukkumassa olleet naapurit, niin tällä hetkellä ei naurata taas yhtään. Superina linkutin kipeen koiven kanssa koululle tekemään tentin ja tunsin niin kokoajan, ku vasemmasta jalasta ja perseestä alkaa läski tummumaan. Vakuutusrahojen kuvat silmissä sain kuitenkin hinattua itteni lääkäriin (tosin mun oli pakko käydä kuuman mieslääkärin toivossa ensin kotona sheivaamassa sänki sääristä pois.) 

Olin varautunu istumaan keskussairaalan päivystyksessä aamuun asti ja sanomaan heipat huomiselle klo 8.00 seminaarille, mut mä olin varmaan vartissa onnellisesti keppien ja paketoidun jalan kanssa ulkona koko laitoksesta! 

Mutta kuinka paskaan saumaan tää mun äksidentti nyt sattu? Huomenna saan yhen ihanan pohjosen kahelin mun hoiviin viikonlopuksi ja suunnitelmissa oli hullua kreisibailausta, tosin kuka estää menemästä baariin nilkkatuen ja keppien kanssa? Sitä paitsi nyt on tuon tytsykän vuoro kantaa mut baariin ja baarista pois ;)

  

Eihän mun menoa pienet äksidentit hiasta? Eihän? 

 

 Lakumuffini & kahvi = parempi mieli

@ Loma

Oon nyt opiskellu hengaillu vajaa kaks kuukautta koulussa ja oon huomannu, että mun organisointitaidoissa ois niin paljon paljon parantamisen varaa. Tässä sitä ollaan - ens viikolle ois vaan 3 tenttiä + kasapäin tehtäviä palautettavaksi. Tänään taisin herätä tuohon karuun todellisuuteen. Suunnitelmissa oli, että no lomalla teen kaikki rästit - siinäpä se taas nähtiin, musta oli niiin paljon mukavaa olla yötä päivää töissä, lenkkeillä ja hengailla kavereiden kanssa.

 Ja jos on oikeasti näin ihana sää - miksen hengailis ulkona tennareissa?

 ...tai laittais juoksukenkiä jalkaan...

 ...Tai miksi en palkitsis itseeni tehdystä työviikosta hengailemalla Mempparissa lauantaina viinilasi kourassa ja selailemassa menua...

 

...Ja olemalla vaikea asiakas kuka välttämättä halusi hampparinsa väliin vielä lisäksi halloumia :)

...Tästä hyvästä oonkin sitten istunut kohta reippaat 12 tuntia koneella tekemässä rästiin jääneitä tehtäviä...

Miten niin aikatauluttamisen kanssa ongelmia?

Musta tulee isona kätilö!

Se tunne, kun puhelin rupee tärräämään tyynyn alla ja saat aamulla superrakkaalta ystävältä viestin, joka on stalkannu hullun aikasin korkeakoulujen nettisivuille postattuja syksyn 2012 opiskelijavalinnassa hyväksyttyjä ja se onnittelee sua opiskelupaikasta! Pari minuuttia tämän jälkeen tuli vielä koulusta vahvistustekstari, että mut oli ihan tosissaan hyväksytty opiskelemaan kättäriks. Hyppäsin sängystä, pompin puolialasti pitkin kämppää ja herätin sillä huudolla varmaan kaikki naapurit.

Mä en meinannu uskoa ja musta tuntuu, etten usko edelleenkään, että asun mulle entuudestaan tuntemattomassa kaupungissa ja opiskelen ammattiin mikä on ollu mun unelma ihan pienestä pitäen. Ilmoitin jo hiekkalaatikolla muille kanssaleikkijöille ja  räkänokille, kun pohdittiin, että mitä meistä tulee isoina muuta kuin isoja. Kaverit katso mua ehkä vähän epäuskosena, kun niiden urasuunnitelmat tais liidellä jossain rakettitieteen huudeilla ja mä täräytin, et "musta tulee isona vauvanhoitaja". Myöhemmin mulle selvis, et tää "vauvanhoitaja" on kätilö. Tämän saman tarinan kerroin pääsykokeissa ja vakuutin samalla, että tää on just mun juttu!

Itseasiassa mun oli tarkotus aloittaa tän blogin kirjoittaminen heti, kun muutto Jyväskylään oli 101% varmaa, mutta koska aika ennen virallista muuttopäivää meni niiin vauhdilla eikä aikaa ollu millekkään ylimääräselle ja olin kokoajan myös täysin varma siitä, että oon esimerkiksi onnistunu sössimään pisteiden laskun kanssa ja mitään opiskelupaikkaa ei oikeasti edes ole ja viimeistään ekana päivänä  mut toimitetaan maitojunalla takaisin pohjoseen. Anyway, tässä sitä nyt ollaan.

Mulla tuli asioiden kanssa ehkä vähän kiire. Muutto tänne oli ihan yhtä helvettiä. Mun mielikuvat siitä, että kämpän täältä saa sormia napsauttamalla. Not. Ei saanu. Kaikki vähintäänkin ihmismäisessä kunnossa olevat ja sijainniltaan loistavat kämpät vietiin nokan edestä ja olin ihan varma, että teen reissun pilkkihaalari- ja karvalakkikauppaan ja  joudun telttaan koulun pihalle. Tänks gaad, en joutunu. Sain kämpän, ylihintaisen sellaisen ja koulustaki kaukana, mutta oon ihan rakastunu tähän. 

Onneksi omistan maailman parhaimmat ystävät ♡  Nämä ihanat, ketkä käskivät heittää mm. 15 ylimäärästä kakkuvuokaa pois toteamalla "Susta tulee opiskelija, millä ajalla SÄ kerkeet kakkuja leipomaan?". Nämä loistotyypit ketkä autto mua urhoollisesti pakkaamisessa ja tämä yks erityisen ihana, kuka seiso ritarillisena naisena mun vieressä tsemppaamassa, ku muuttosiivouksen yhteydessä tyhjensin yökkien kylppärin lavuaarin hajulukkoa. Nämä ihanaiset naiset keiden kanssa tanssin jalat rakoille ja join maksan kipeäksi. Näitä tytsyköitä mulla on ihan hirmunen ikävä.