Musta tulee isona kätilö!

Se tunne, kun puhelin rupee tärräämään tyynyn alla ja saat aamulla superrakkaalta ystävältä viestin, joka on stalkannu hullun aikasin korkeakoulujen nettisivuille postattuja syksyn 2012 opiskelijavalinnassa hyväksyttyjä ja se onnittelee sua opiskelupaikasta! Pari minuuttia tämän jälkeen tuli vielä koulusta vahvistustekstari, että mut oli ihan tosissaan hyväksytty opiskelemaan kättäriks. Hyppäsin sängystä, pompin puolialasti pitkin kämppää ja herätin sillä huudolla varmaan kaikki naapurit.

Mä en meinannu uskoa ja musta tuntuu, etten usko edelleenkään, että asun mulle entuudestaan tuntemattomassa kaupungissa ja opiskelen ammattiin mikä on ollu mun unelma ihan pienestä pitäen. Ilmoitin jo hiekkalaatikolla muille kanssaleikkijöille ja  räkänokille, kun pohdittiin, että mitä meistä tulee isoina muuta kuin isoja. Kaverit katso mua ehkä vähän epäuskosena, kun niiden urasuunnitelmat tais liidellä jossain rakettitieteen huudeilla ja mä täräytin, et "musta tulee isona vauvanhoitaja". Myöhemmin mulle selvis, et tää "vauvanhoitaja" on kätilö. Tämän saman tarinan kerroin pääsykokeissa ja vakuutin samalla, että tää on just mun juttu!

Itseasiassa mun oli tarkotus aloittaa tän blogin kirjoittaminen heti, kun muutto Jyväskylään oli 101% varmaa, mutta koska aika ennen virallista muuttopäivää meni niiin vauhdilla eikä aikaa ollu millekkään ylimääräselle ja olin kokoajan myös täysin varma siitä, että oon esimerkiksi onnistunu sössimään pisteiden laskun kanssa ja mitään opiskelupaikkaa ei oikeasti edes ole ja viimeistään ekana päivänä  mut toimitetaan maitojunalla takaisin pohjoseen. Anyway, tässä sitä nyt ollaan.

Mulla tuli asioiden kanssa ehkä vähän kiire. Muutto tänne oli ihan yhtä helvettiä. Mun mielikuvat siitä, että kämpän täältä saa sormia napsauttamalla. Not. Ei saanu. Kaikki vähintäänkin ihmismäisessä kunnossa olevat ja sijainniltaan loistavat kämpät vietiin nokan edestä ja olin ihan varma, että teen reissun pilkkihaalari- ja karvalakkikauppaan ja  joudun telttaan koulun pihalle. Tänks gaad, en joutunu. Sain kämpän, ylihintaisen sellaisen ja koulustaki kaukana, mutta oon ihan rakastunu tähän. 

Onneksi omistan maailman parhaimmat ystävät ♡  Nämä ihanat, ketkä käskivät heittää mm. 15 ylimäärästä kakkuvuokaa pois toteamalla "Susta tulee opiskelija, millä ajalla SÄ kerkeet kakkuja leipomaan?". Nämä loistotyypit ketkä autto mua urhoollisesti pakkaamisessa ja tämä yks erityisen ihana, kuka seiso ritarillisena naisena mun vieressä tsemppaamassa, ku muuttosiivouksen yhteydessä tyhjensin yökkien kylppärin lavuaarin hajulukkoa. Nämä ihanaiset naiset keiden kanssa tanssin jalat rakoille ja join maksan kipeäksi. Näitä tytsyköitä mulla on ihan hirmunen ikävä.