äksidentti

Ai että mikä aamu taas. Hienoo herätä ja todeta, et oot helvetin myöhäs luennolta. Sit ku saat ittes liikkeelle ja astut rapus vähän huti ja elokuvastaililla sukellat ja kierit yhen kerroksen portaita alas ja rysähät ryminällä vasten naapurinovee ja makaat maassa kädet ja jalat levälleen miettien, et pitäskö nyt itkee vai nauraa. Au! Mun uusissa nilkkureissa tais olla semisti liukas kanta tai sit niiden käyttäjässä on vaan vikaa, no mut anyway!  Haha, ja itseasiassa vatvoin ennen luennolle lähtemistä vaikka kuinka kauan, että mitkä kengät laitan jalkaan. Oisko mun jalka nyt paketissa, jos oisin lähteny tennareissa?

Mua sattu ihan joka paikkaan ja se, että repesin järkyttävään huutonauruun ja herätin sillä viimesetki nukkumassa olleet naapurit, niin tällä hetkellä ei naurata taas yhtään. Superina linkutin kipeen koiven kanssa koululle tekemään tentin ja tunsin niin kokoajan, ku vasemmasta jalasta ja perseestä alkaa läski tummumaan. Vakuutusrahojen kuvat silmissä sain kuitenkin hinattua itteni lääkäriin (tosin mun oli pakko käydä kuuman mieslääkärin toivossa ensin kotona sheivaamassa sänki sääristä pois.) 

Olin varautunu istumaan keskussairaalan päivystyksessä aamuun asti ja sanomaan heipat huomiselle klo 8.00 seminaarille, mut mä olin varmaan vartissa onnellisesti keppien ja paketoidun jalan kanssa ulkona koko laitoksesta! 

Mutta kuinka paskaan saumaan tää mun äksidentti nyt sattu? Huomenna saan yhen ihanan pohjosen kahelin mun hoiviin viikonlopuksi ja suunnitelmissa oli hullua kreisibailausta, tosin kuka estää menemästä baariin nilkkatuen ja keppien kanssa? Sitä paitsi nyt on tuon tytsykän vuoro kantaa mut baariin ja baarista pois ;)

  

Eihän mun menoa pienet äksidentit hiasta? Eihän? 

 

 Lakumuffini & kahvi = parempi mieli